Harmonia ennen kaikkea

Pidän huomenna esityksen liike-elämän tapakulttuurista Japanissa. Paljon aiheeseen liittyviä mielenkiintoisia erikoisuuksia jäi "leikepöydälle" esitystäni kasatessa, joten käsittelen niistä yhtä täällä blogin puolella. Valitsin aiheekseni japanilaisen työelämän.

Moni on varmasti lukenut japanin omintakeisesta työkulttuurista. Pitkät päivät, olemattomat lomat, kuolema ylitöiden takia.  Ymmärtääkseen edes hiukan näitä ilmiöitä, tulee tietää hieman japanilaisesta työelämästä.

Fushimi Inari-taisha pyhätön punaiset Torii portit ovat yritysten lahjoittamia. Portteja on 10,000.

Japani Oy

Länsimaalainen on yksilö, mutta japanilainen edustaa yhtiötä, joka on osa ryhmää, joka puolestaan edustaa Japania.

Japanilaiselle yritys on kuin suuri perhe tai klaani, jonka jäsenillä on yhteinen identiteetti. On kunnia tehdä koko ura yhdelle työnantajalle. Kun japanilainen ottaa vastaan toimensa, hän on täydellisen lojaali yhtiölle, eikä yksityiselämän ja työelämän välillä ole selvää rajaa.

Työnantaja taas katsoo, että työntekijät ovat perhettä eikä esimerkiksi irtisanomisia juuri ole.

Esitellessään itsensä työtilanteissa japanilainen luettelee asiat järjestyksessä yritys, osasto, titteli ja nimi. Järjestys tuntuu nurinkuriselta länsimaalaiselle, joka sanoo yleensä ensimmäiseksi nimensä ja viimeisenä yrityksen, jossa työskentelee.

Esimies on harmonian vartija

Japanilaisessa yrityksessä esimiehen tärkein tehtävä on harmonian ylläpitäminen

Harmonia eli wa tulee ottaa huomioon kaikessa. Japanilaiselle työyhteisölle viestiessä on ensisijaisen tärkeää, että viestitty asia on tasa-arvoista ja tasapuolista kaikille.  Muutostilanteissa on tärkeää löytää kompromissi, johon työyhteisö voi sitoutua. HR-viestintä on monelle länsimaalaiselle kompastuskivi Japanissa. Siinä epäonnistuessaan menettää herkästi kasvonsa ja mikä pahinta, rikkoo harmonian.

Japanissa esimieheltä odotetaan mielipidettä pieniinkin yksityiskohtiin. Hierarkkisessa työyhteisössä esimiehen on oltava jatkuvasti läsnä ja selkeästi pomo sekä käytettävä paljon aikaa työn ohjaamiseen. Esimiehen odotetaan myös osallistuvan alaisten perhe-elämään ja esimerkiksi pitävän puheen työntekijän häissä. Rekrytoidessaan japanilainen esimies miettii ensisijaisesti miten uusi ihminen vaikuttaa yhteisöllisyyteen ei sitä mitä osaamista hän tuo yritykseen. Kiitoksen hyvästä työstä saa aina ryhmä, ei yksittäinen työntekijä.

Toki työpaikan harmonian varjelemiseen löytyy hyvä syy. Huono olo leviää nopeasti tiiviissä työyhteisössä, johon monet ovat sitoutuneet vuosikymmeniksi. On näin ollen fiksua noudattaa etikettiä ja sosiaalisia rituaaleja ja näin pitää työpaikan ilmapiiri ja ihmissuhteet hyvinä.

Ei ihan 9–17

"Ole ystävällinen, salli minun lähteä ennen sinua" pahoittelee japanilainen työtovereilleen lähtiessään töistä. Ensimmäisenä työpaikalta poistuminen on eräänlaista karkuruutta, sillä on tärkeää osoittaa olevansa työlleen omistautunut tiiminjäsen.

Japanissa työpäivät venyvät helposti herkästi iltayhdeksään tai -kymmeneen. Yleiset vapaapäivät juuri ja juuri pidetään, mutta lomia yleensä ei, koska omista asiakkaista halutaan pitää huolta. Tämän uskollisuuden ja pitkät työpäivät yritykset palkitsevat läpi elämän kestävällä työsuhteella ja säännöllisillä ylennyksillä. Japanilainen kapuaa iän myötä automaattisesti yrityksessä ja palkkaluokassa ylöspäin yhä tärkeämpiin tehtäviin riippumatta siitä, miten älykäs ja tehokas hän on.

Pitkät työajat ovat myös suuri syy siihen miksi japanilaiset naiset usein jättävät työelämän saatuaan ensimmäisen lapsensa. Vaikka hoitopaikkoja länsimaalaiseen tyyliin järjestettäisiin lisää, tyssää naisten urakehitys siihen, etteivät he voi luonnollisesti tehdä pitkälle iltaan venyviä työpäiviä. Toki taustalla on myös vanhanaikainen käsitys siitä, että mies hankkii elannon ja vaimo hoitaa perheen. Tämä on onneksi hiljalleen murtumassa uusien sukupolvien myötä. Pääministeri Shinzo Abe pyrkii uudistamaan roolijakoa tasa-arvoisempaan suuntaan, koska ikääntyminen on tuomassa maahan työvoimapulan.

Yleinen eläkeikä Japanissa on 65-vuotta, mutta jos virtaa vielä löytyy, on yrityksissä tarjolla senior advicer paikkoja, joihin eläkeikäiset mielellään siirtyvät.  Matalapalkkaisilla aloilla työnteko yli 65-vuotiaana voi olla elinehto eläkkeen ollessa pieni.